![]() |
![]() |
Kostiaisen ja Sasin ehdotus 13.2.2010: Tampereen pormestari on valittava kansanvaalilla
Kansanedustaja ja perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi ja Sitran julkisen hallinnon kehittämisohjelman johtaja Juha Kostiainen esittivät Aamulehdessä 13.2.2010, että Tampereelle on valittava pormestari kansanäänestyksellä.
”Tampereella on keskusteltu osallistumisen vahvistamisesta. Tampereella siirryttiin muutaman vuosi sitten pormestarimalliin, jossa pormestari valitaan valtuutetuista. Kansalaisilla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta vaikuttaa pormestarin henkilöön suoraan. Viime vaaleissa toki puolueet ilmoittivat omat pormestariehdokkaansa, mutta pormestarille ei voinut antaa ääntä, vaan valinta oli valtuustoryhmien neuvottelujen varassa. Ehdotamme, että Tampereen kaupunki ilmoittautuu mukaan kokeiluun välittömästi.
Pormestarimallin keskeisenä lähtökohtana oli antaa poliittiselle päätöksenteolle kasvot. Euroopassa pormestari-nimike viittaa tyypillisesti henkilöön, joka on saanut valtuutuksensa suoraan kansalaisilta. Nyt sisäasianministeriö on tarjoamassa kunnille mahdollisuutta valita pormestari suoralla kansanvaalilla. Mallissa kunnilla on mahdollisuus joustavasti soveltaa erilaisia menettelytapoja. Näyttää kuitenkin siltä, että Tampere ei ole lähdössä mukaan tähän uuteen kokeiluun. On valitettavaa, jos tilaisuutta lisätä kansalaisten kiinnostusta kuntatason päätöksentekoon ei hyödynnetä.
Suora kansanvaali olisi todellista osallistumisen vahvistamista. Pormestariehdokkaat kilpailisivat persooniensa lisäksi selkeillä tulevaisuusohjelmillaan. Samalla äänestäjä voisi olla koko ajan varma, kenen hyväksi hänen äänensä menee. Mielestämme pormestarin vaalin olisi hyvä olla kaksivaiheinen: jos kukaan ehdokkaista ei ensimmäisellä kierroksella saa enemmistöä, toisella kierroksella ovat vastakkain kaksi eniten ääniä saanutta ehdokasta.”
![]() Hääpari vihittiin Finlaysonin kirkossa, hääjuhlaa vietettiin Pikkupalatsissa. Hääparin vihki Timo Takala. |
Sanna Autio ja Juha Kostiainen vihittiin 20.3.2010
"Onni piilee hyvässä arjessa"
Sanna Aution ja Juha Kostiaisen häissä piti juhlapuheen kirjailija, emeritus professori Aulis Aarnio.
"Tein tätä tilaisuutta varten vähäisen mielipidetiedustelun. Pyysin Juhaa listaamaan muutamia sellaisia asioita, jotka hänen mielestään ovat hyvän ihmissuhteen ja hyvän avioliiton kulmakiviä. Mitään tykkänään odottamatonta en saanut vastaukseksi, mutta sen sijaan sain jotakin ystävälleni Juhalle hyvin ominaista. Listassa minut pysähdytti erityisesti Juhan esiin nostamien asioiden tärkeysjärjestys. Aavistan, että Juha ei kiireiltään ehtinyt kartoittaa elämän- ja avioliiton filosofiaa koko mitassaan. Se ei ole edes tärkeää. Lista tärkeysjärjestyksineen kuvastaa selvästikin pohdittua elämänkäsitystä. Sitä paitsi usein spontaani vastaus kertoo paljon enemmän vastaajan tietoisista niin kuin myös tiedostamattomista mietteistä kuin pitkään hiottu ja ehkä myös sen vuoksi monesti vieraskorea tai kaunisteltu vastaus.
Juhan listalla ensimmäisenä oli hyvä arki. Hän täsmensi sen sanoilla: Onni piilee hyvässä arjessa, se ei voi olla vain juhlahetkien varassa. Kun ajattelee vastausta lähemmin ja vertaa sitä vaikkapa iltapäivälehtien lööpeissä kirkuviin julkkisten tyhjänpäiväisiin typeryyksiin, huomaa tuoreen aviomiehen kuin huomaamattaan rakentaneen avioliitolleen kivijalan.
Sanna ei pääse sanomaan Juhasta niin kuin Kalevalan tyttö, jonka kerkeä kieli loihe moittimaan:
Miesi minulle annettihin,
uros uusi laivattihin
miehen mitta, miehen varsi,
ei ole miehen mieltä päässä,
miel on viety, pää jätetty,
aivot otsasta otettu
Moniin lööppien uroksiin, miksei muuttujat muuttaen, naikkosiinkin Kalevalan sanat iskevät kipeästi. Ei Juhaan, ei tietysti Sannaankaan. Niinpä voi hyvin perustein jatkaa kalevalaisia toivotuksia:
Anna suuta Suomen likka,
tälle Suomen sulhoselle,
suu ei kulu suuellessa,
käsi kättä antaessa.
Mutta palataanpa Juhan antamaan tärkeitten asioitten listaan. Hyvä arki. Siinä se on. Olen varma, että jos olisin tentannut Sannaa samasta asiasta, tuloksena olisi ollut jotakuinkin sama kivijalka. Hyvä arki. Siihen sisältyy oikeastaan kaikki. Hieman pateettisesti voi näet sanoa, että hyvä arki on aviopuolisoiden omaa juhlaa. Joka ainut sellainen päivä, josta he voivat vilpittömästi ja toisiaan silmiin katsoen sanoa: Tämä on taas sitä hyvää arkea. Siihen kuuluvat jo mainitut lapset, koti, yhteisyys, myötäeläminen toisen elämässä. Oikeastaan Juha ilmaisi viimeksi mainitun minua paremmin päättäessään oman listansa sanoihin: Hyvä arki on omien ja yhteisten unelmien yhteensovittamista.
Se ei voi onnistua ilman toisen arvostamista, ilman toisen kunnioittamista, sillä niistä versoo ja viriää yhteinen läsnäolo. Tämäkin määre löytyy Juhan tärkeiden asioiden listalta. Myönnän avoimesti, että pysähdyin pitkäksi toviksi pohtimaan, mitä yhteinen läsnäolo merkitsee. Se on mitä vaativin määre. Läsnä on helppo olla. Voi jököttää omissa mietteissään rikirinnan toisen kanssa. Voi ajatella omiaan, kun toinen kertoo jotakin hänen mielestään tärkeää. Sanomme sellaisesta kumppanista, että hän on pikemminkin poissa - kuin läsnä oleva. Yhteinen läsnäolo on ensinnäkin kuuntelemisen taitoa, mikä on eri asia kuin kuuleminen, mutta se on myös myötäelämistä, osallistumista ja osallisuutta"
Talvi 2010
Antti Karjalainen & Juha Kostiainen 6.4.2010
Yhteiskunnallinen yritys sopii hyvin julkisten palveluiden tarjoajaksi
Lähes kaikki Länsi-Euroopan maat ovat kasvavissa taloudellisissa vaikeuksissa. Tämä johtuu kiihtyvästä globaalista kilpailusta alueiden välillä, pahenevasta työttömyydestä, eläköitymisen seurauksena heikkenevästä huoltosuhteesta ja palvelutarpeiden kasvusta sekä erityisesti yhteiskuntien kyvyttömyydestä uudistua. Julkisen talouden heikkeneminen johtaa murrokseen myös julkisissa palveluissa. Ehkä selkeimmin tämä on havaittavissa Britanniassa, jossa vaalien lähestyessä on keskusteltu jopa 10-15 prosentin koko julkista sektoria koskevista leikkauksista. Suomessa valtionvarainministeriön hiljattain julkaiseman ”Julkinen talous tienhaarassa” –raportin mukaan seuraavalla hallituskaudella tarvittaisiin 1,5 miljardin euron vuosittainen vahvistus valtiontalouteen, jotta se saataisiin kestävälle uralle. Keskeisinä keinoina siinä nähdään lähinnä kuntien järjestämisvastuulla olevien julkisten palveluiden tuottavuuden kasvattaminen ja työurien pidentäminen.
Lähivuosien haasteet julkiselle palvelujärjestelmälle ovat niin suuria, että yhtä yksittäistä ratkaisua ei ole. Sen sijaan tarvitaan useita erilaisia toimenpiteitä ja keinoja, joita ovat esimerkiksi tieto- ja viestintäteknologian tehokkaampi hyödyntäminen, henkilökunnan voimaannuttaminen ja palkitseminen, monituottajamallien kehittäminen, prosessien virtaviivaistaminen sekä parempi johtaminen. Eteneminen vaatii käytännön kokeiluja, ei loputonta ideologista väittelyä onko yksityinen vai julkinen tuotanto parempaa. Yhden uuden ja mielenkiintoisen lähestymistavan kasvavaan ongelmaan tarjoaa yhteiskunnallinen yrittäjyys.
Yhteiskunnallinen yritys toimii markkinoilla markkinaehtoisesti, mutta sen tavoitteena ei ole omistaja-arvon kasvattaminen, vaan kanavoida mahdollinen voitto takaisin toimintaan tai käyttää se paikallisyhteisön hyväksi. Yrityksen tuottaman voiton avulla voidaan myös rahoittaa vähävaraisten asiakkaiden palvelua, jos ei toimita julkisen sektorin tilauksen perusteella. Yhteiskunnallinen yritys perustuu siis arvopohjaan, jossa tavoitteena ei ole omistajien vaurastuminen, vaan hyvien ja tärkeiden asioiden tekeminen yritysmuodossa. Kysymyksessä ei ole sama asia kuin Suomessakin tunnettu sosiaalinen yritys, joka voi työllistää esimerkiksi vajaakuntoisia.
Yhteiskunnallista yrittäjyyttä on kehitetty erityisesti Britanniassa, jossa yhteiskunnallisten yritysten merkitys kokonaistaloudelle on 24 miljardia puntaa ja niissä työskentelee yli 800 000 ihmistä. Lukumäärällisesti yrityksiä arvioidaan olevan 62 000. Yhteiskunnallisia yrityksiä toimii useilla eri aloilla kuten lasten päivähoidossa, vanhusten hoidossa, terveydenhuollossa, liikuntapalveluissa, julkisessa liikenteessä ja jopa vesihuollossa. Toimiala ei ole rajoitettu, koska yhteiskunnallinen yrittäjyys on ennen kaikkea liiketoimintamalli, jota voi soveltaa toimialasta riippumatta. Britanniassa hallitus julkaisi ensimmäisen yhteiskunnallista yrittäjyyttä koskevan strategiansa jo vuonna 2002. Vuonna 2006 julkaistiin useita ministeriöitä velvoittava toimintasuunnitelma yhteiskunnallisen yrittäjyyden edistämiseksi.
Suomessa yhteiskunnallisen yrittäjyyden sektorin tämänhetkistä kokoa on vaikea arvioida. Suomen Lontoon instituutin (2009) selvityksen perusteella Suomessa on noin 12 000 brittiläisen määritelmän mukaista pk-yritystä. Vastaajista neljä prosenttia raportoi yhteiskunnallisen tai ympäristöllisen ongelmanratkaisun olevan erittäin tärkeä toiminnalleen ja kierrättävänsä voiton takaisin liiketoimintaan. Sektoriin pitäisi laskea myös järjestöjen harjoittama liiketoiminta ja ainakin osa osuuskunnista. Suomen Lontoon instituutti ja Sitra ovat käynnistämässä aiheesta selvitystä, jonka tuloksia raportoidaan syksyllä 2010.
Yhteiskunnallinen yrittäjyys voisi olla keino löytää kestävä rahoitus kolmannen sektorin organisaatiolle. Britanniassa ja Suomessa niiden ongelma on rahoituksen epävarmuus; rahoitussopimukset uusitaan usein ja julkisten sekä yksityisten tukien ennustettavuus tai prioriteetit saattavat vaihdella hyvinkin paljon. Jos rahoitus sen sijaan tulee lisääntyvässä määrin liiketoiminnasta, myös organisaatioiden toiminta on paremmin suunniteltavissa.
Britanniassa säästöpaine on suuri ja palvelutarjontaa on uudistettu aktiivisesti jo muutamia vuosia. Yksi mielenkiintoisimmista uudistamishankkeista on käynnistymässä oleva ”Right to request” –ohjelma. Siinä julkisissa terveyspalveluissa työskenteleville annetaan mahdollisuus käynnistää yhteiskunnallinen yritys, jonka huomenlahja on jopa viiden vuoden palvelusopimus. Kuntia ja muita julkisia tilaajia rohkaistaan lisäksi asettamaan hankintojen kriteereiksi yhteiskunnallisia tavoitteita kuten työllisyyden edistäminen ja hyvien käytäntöjen levittäminen.
Yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen liittyy selkeästi ajatus markkinoiden hyödyntämisestä julkisten palveluiden järjestämisessä. Britannian hallitus ei ole kannustanut yhteiskunnallista yrittäjyyttä pelkästään hyväsydämisyyttään, vaan ennen kaikkea saavuttaakseen merkittäviä säästöjä palvelutuotannossa. Yhteiskunnalliset yritykset ovat voittaneet sopimuksia kustannustehokkuudella ja onnistuneet parantamaan samalla työ- sekä asiakastyytyväisyyttä. Esimerkiksi vanhainkoteja ja vammaispalveluja pyörittävä Sandwell Community Caring Trust raportoi vanhainkotiasukkaan hoidon viikkohinnan pudonneen 425 punnasta (1997) 313 puntaan per viikko (2004). Kustannussäästöstä huolimatta yritys sijoittui kuudenneksi Sunday Times lehden 100 parhaan työnantajan listalla vuonna 2005.
Henkilöstö voi kokea mielekkäämmäksi samaistua oman selkeän arvopohjan tarjoavan yrityksen menestyksen rakentamiseen kuin byrokraattisen ja kasvottoman julkisen organisaation toimintaan. Päätöksenteko ja asiakkaat ovat lähellä, oman työn tulokset ovat nähtävillä, eikä voitto siirry osinkoina omistajalle, jolla ei ole mitään suhdetta palvelua tarjoavaan tai käyttävään yhteisöön.
Vaikka julkista keskustelua hyvinvointipalveluista leimaakin taloudellinen näkökulma, pohjimmiltaan kysymys on arvoista, joiden toteutumiselle talous asettaa reunaehdot. Velanotto ja verojen korottaminen on lyhyt tie, sen sijaan uudistuminen ja innovointi tarjoavat mahdollisuuden myös uuden liiketoiminnan ja uusien työpaikkojen synnyttämiseen. Se ei voi onnistua vain yhden sektorin sisäisenä toimintana, vaan mukaan tarvitaan erilaisia toimijoita. Yhteiskunnallinen yrittäjyys on yksi uusi ja kokeilemisen arvoinen toimintatapa.
Juha Kostiainen työskentelee Sitrassa ohjelmajohtaja ja on Tampereen yliopiston kaupunkiseutujen strategisen kehittämisen dosentti, Antti Karjalainen työskentelee ohjelmajohtajana Suomen Lontoon instituutissa.
HTT Juha Kostiainen johtaa Tampereen yliopiston alumneja
Sitran ohjelmajohtaja Juha Kostiainen valittiin Tampereen yliopiston Alumni ry:n uudeksi puheenjohtajaksi. Valinnan teki tiistaina 20.4. kokoontunut yhdistyksen vuosikokous.
Alumniyhdistyksen puheenjohtajana Kostiainen seuraa Matti Parjasta, jonka luopuminen katkaisee 23 vuotta kestäneen professoripuheenjohtajien perinteen yhdistyksen johdossa.
Alumnin vuosikokous asetti uuden puheenjohtajan valinnan kriteereiksi yliopiston tuntemuksen, yhteiskuntasuhteet ja niihin liittyvät verkostot työelämässä. Kostiainen tunnetaan parhaiten yritys- ja kunnalliselämän ansioistaan. Hänen toivotaan tuovan yliopistoon kontakteja nimenomaan elinkeinoelämään suuntaan.
Kostiainen ottaa tehtävän vastaan 2. syyskuuta 2010, jolloin pidetään Alumnin juhlakokous yliopiston Tampereelle tulon 50-vuotisjuhlan kunniaksi.
Vuonna 1987 perustettu Tampereen yliopiston Alumni ry on ensimmäinen yliopistollinen alumniyhdistys Suomessa. Tampereen yliopiston alumneihin lasketaan kuuluvan kaikki yliopistossa opiskelleet ja työskennelleet henkilöt, joita arvioidaan olevan jopa 40 000.
45-vuotiaalla Kostiaisella on tutkinnot molemmista Tampereen yliopistoista. Hän valmistui diplomi-insinööriksi Tampereen teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1990. Tampereen yliopistosta hän valmistui filosofian maisteriksi vuonna 1996 ja hallintotieteen tohtoriksi vuonna 2002. Vuodesta 2005 hän on ollut aluetieteen dosentti.
Kostiainen on ollut Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitran ohjelmajohtajana vuodesta 2009. Aiemmin hän on työskennellyt rakennusyhtiö YIT:n viestintä- ja kehitysjohtajana, Tampereen kaupungin elinkeinojohtajana sekä Finn-Medi Tutkimus Oy:n ja PrizzTech Oy:n toimitusjohtajana.
Kostiainen on aktiivinen yhteiskunnallinen osallistuja ja keskustelija. Hän on toiminut kokoomuksen edustajana Tampereen kaupunginvaltuustossa kaudella 1993-1997. Kokoomuksen Tampereen aluejärjestön puheenjohtaja hän oli 2004-2006.
Kostiaisen tutkimus- ja julkaisutoiminta liittyy hänen dosentuurin erityisalaansa, kaupunkiseutujen strategiseen kehittämiseen.





