Sauli Niinistö luennoi demokratiasta kansaninvälisen Tampere Clubin tilaisuudessa, Tilaisuuden avasi valmistelevan toimikunnan puheenjohtaja Juha Kostianen (oik).

Sauli Niinistö Tampere Clubissa

Jokainen vallanpitäjä väittää valtansa perustuvan demokratiaan

Niinistö 1.9.2010 Tampereella: - Globaalisti arvioiden demokratia on tänään luultavasti suositumpaa  kuin koskaan aikaisemmin, se on levittäytynyt tai sen ainakin sanotaan levittäytyneen liki kaikkialle. Jokainen vallanpitäjä väittää valtansa perustuvan demokratiaan. Käsitykset siitä, mitä demokratia on, kyllä poikkeavat aika lailla toisistaan. Lievemmän puoleinen esimerkki löytyy vaikkapa presidentin toimivallasta. Useissa vahvan presidentti-instituution maissa se koetaan suorastaan demokratian  ytimeksi, jossain maissa taas presidentin toimivaltaa karsitaan, koska se koetaan epädemokraattiseksi. Luento julkaistaan myöhemmin kokonaisuudessaan Tampere Clubin vuosikirjassa.    

Kansainvälisen Tampere Clubin tilaisuuksien yhteydessä järjestetään aina yksi yleisöluento, jonka tänä vuonna piti eduskunnan puhemies Sauli Niinistö aiheena "Spontaania demokratiaa."

Tamperelainen Kokoomus järjesti kesäjuhlan Finlaysonin palatsilla 6.8. Mukana myös Harri Jaskari (vas) Juha Kostiainen ja Sanna Kostiainen.

Puhe Tampereeilla 6.8.2010

Keskeisiä ovat talous, terveys, työvoima, nuorisotyöttömyys ja joukkoliikenne

Talouteen ja talouskasvuun liittyy oleellisesti kysymys työvoimasta. On nähtävissä, että tulemme tarvitsemaan työperäistä maahanmuuttoa huomattavissa määrin. Korkea verotus, keskinkertaiset julkiset palvelut sekä ankara ilmasto yhdistettynä hieman epäluuloiseen suhtautumiseen ulkomaalaisia kohtaan ei ole erityinen vetovoimatekijä. Jos joku luulee, että meillä on oviemme takana jonossa eri alojen ammattilaisia, erehtyy raskaasti. Seuraavalla eduskuntakaudella on ryhdyttävä aktiivisiin toimenpiteisiin Suomen markkinoimiseksi. Väitteet, jonka mukaan meidän on ensin huolehdittava omista työttömistämme, ovat pään työntämistä pensaaseen. Nykyisistä työttömistä vain osalla on riittävä osaamista ja oppimiskykyä vastaamaan nopeasti muuttuviin työelämän tarpeisiin. Oma kysymyksensä on suhtautumien pakolaisiin ja turvapaikanhakijoihin, jotka jo sinänsä ovat kuitenkin marginaalinen ongelma edellisen rinnalla. Kannatan tässä vastuullista kansainvälistä toimintamallia.

Toinen suuri ensi vaalikaudella ratkaistava kysymys on meille kaikille tärkeät terveyspalvelut. Talouden ohella kysymys on kansalaisten yhdenvertaisesta kohtelusta. Nyt ei voida vakavasti väittää, että kansalaiset olisivat yhdenvertaisessa asemassa. Ne, jotka ovat työnantajien kustantaman työterveyshuollon piirissä, saavat pääsääntöisesti laadukkaita palveluita nopeasti. Samoin itsensä erikseen vakuuttaneet. Sen sijaan puhtaasti julkisen terveydenhuollon varaan jättäytyneiden osalta palveluiden saatavuus ja laatu vaihtelevat, eikä kiristyvä kuntatalous tuo helpotusta asiaan. Ongelmaa on pyritty ratkaisemaan erilaisilla hallinnollisilla malleilla, kuten uusilla terveyspiireillä, mutta pelkän hallinnon järjestely ilman rahoituksen uudistamista ei johda tuloksiin. Sitra julkaisi perusteelliseen kotimaiseen ja kansainväliseen vertailuun pohjautuvan uuden terveydenhuollon rahoitusmallinsa toukokuussa. Mallin keskeisiä lähtökohtia oli se, että raha kiinnitetään potilaaseen, joka voi täysin vapaasti valita hoitopaikkansa. Sitran selvityksen mukaan kaikille kansalaisille voitaisiin nykyisillä kustannuksilla turvata työterveyshuollon tasoiset palvelut. Perusteltuja kantoja malliin ei ole juurikaan puolueiden suunnasta kuulunut.

Talous, terveys ja työvoima ovat siis ensi vaalikauden keskeisimpiä kysymyksiä kansallisesti.

Paikallisesti sekä Tampereella että Pirkanmaalla haasteet ovat samansuuntaisia. Kuntataloudet ovat tiukoilla, menetettyjen ja lähinnä Aasian siirtyneiden työpaikkojen tilalle olisi luotava uusia ja yleisemminkin kilpailukykyä pitäisi kehittää. Yksi tärkeä kilpailukyvyn osatekijä on toimiva joukkoliikenne. Dynaamisimmat kaupunkiseudut luottavat raideliikenteeseen, joka on Euroopassa haastamassa lentoliikennettä myös suurten kaupunkien välisessä liikenteessä. Tampereella raideliikennekeskustelua on käyty noin kymmenen vuotta, nyt on jo kiire päästä käytännön työhön käsiksi. Ilmastonmuutos osaltaan perustelee raideliikenteen laajentamisesta, varsinkin kun suomalainen sähköomavaraisuus on kasvamassa. Pirkanmaan suorien kansainvälisten yhteyksien kehittämiseksi olisi nyt hyödynnettävä AirBalticin tarve rakentaa Suomeen oma keskus.

Elinkeinopolitiikassa kaivataan kipeästi uusia avauksia. Koneenrakennuksen osalta nykyisissäkin työpaikoissa on pitelemistä, ICT:n kasvuvoima on hyödynnetty onnistuneesti, mutta seuraavaa aaltoa ei ole vielä löydetty. Terveys- ja bioteknologia sekä terveyteen liittyvät palvelut kasvavat tasaisesti, lisää kasvuvoimaa voitaisiin etsiä vaikkapa Pietarin maksukykyisistä asiakkaista. Itämeri-instituutti on saanut hoidettavakseen lähes 4 miljoonan euron kansainvälisen hankkeen liittyen Itämeren puhdistamiseen. Oikein hoidettuna se voisi tarjota yhden kasvuväylän paikallisille cleantech-yrityksille. Yleisemminkin palvelut, myös teollisuudessa, ovat mahdollisia kasvualoja.

Tampereen erityisongelma on poikkeuksellisen korkea nuorisotyöttömyys. Aktiivisempi elinkeinopolitiikka auttaa, mutta ei nopeasti. Tarvitaan myös erityistoimenpiteitä, että nuoret pääsevät tutustumaan työelämään. Käsittääkseni Tampereen kaupunkikin pyrkiikin olemaan tässä osaltaan aktiivinen, joskin sisäinen byrokratia vähentää tehoa.

Myös Tampereella väestö vanhenee nopeasti ja uusia ihmisarvoisen vanhuuden mahdollistavia palvelumuotoja tarvitaan. Tampereen kaupunki ja Sitra ovat yhdessä käynnistäneet laajan kehityshankkeen Koukkuniemessä, jossa on tavoitteena kehittää kaupungin omaa toimintaa, mutta myös kokeilla henkilökunnan omistaman ns. yhteiskunnallisen yrityksen toimintaa. Yhteiskunnallinen yritys on markkinaehtoisesti toimiva yritys, joka käyttää mahdollisen voittonsa paikallisyhteisön hyväksi, ei kalifornialaismummojen eläkkeiden maksuun. Britanniassa näistä yrityksistä on erittäin myönteisiä kokemuksia.

Kesäteatterissa Kangasalla 14.7.2010:

Pienen ihmisen näkökulma puhaltaa Suomen lähihistorian kipupisteet eloon Ramppiteatterissa  

Olimme keskiviikkoiltana katsomassa Kangasalan Ramppi-teattarin Kuinka löytäisin sen laulun –näytelmää. Esitys kertoo jatkosodasta ja sodan jälkeisestä ajasta. Se  nostaa esiin muutamia historiankirjoituksessamme erittäin vähän käsiteltyjä aiheita kuten evakkokarjalaisten kohtelun, suomalaisten keskitysleirit ja niiden ankeat olosuhteet sekä erityisesti sen, että Itä-Karjalassa suomalaisia ei suinkaan koettu vapauttajina. Tapahtumia ei kuitenkaan tarkastella yleisellä tasolla, vaan Kangasalan paikallishistoriaan kiinnittyvien ihmisten kautta.

Aulis Aarnion käsikirjoitus ei syyllistä eikä esitä yhtä totuutta, vaan pikemminkin puolustaa tapahtumien moniäänisyyttä ja vastustaa samalla  yleisemmin ideologista ahdasmielisyyttä. Vaikeiden aiheiden käsittelyn ohella ei unohdeta huumoria, eikä perinteistä suomalaista epäilystä (sota) herrojen kotkotuksille. Koskettava ja hieno esitys, jonka jännite kestää loppuun asti Ahti Jokisen ohjauksessa.

Näytelmä on osa Aulis Aarnion Suomen historiaa käsittelevien esitysten sarjaa. Eräät hahmot kuten vaikkapa suutari Lindell (Jussi Saari) olivat  mukana jo Suomen syntyä kuvanneessa Punakylkirastaassa. ”Laulussa” mieleenpainuvimmat roolihahmot ovat nuoripari Olavi Isoherttuala (Sami Dahlman) ja Annikki Huhtanen (Riina Dahlman), karjalaispoika Eero Kotilainen (Mika Eerola) sekä karjalaisemäntä, jota näytteli huikean suorituksen tehnyt Maiju Eerola. Jari Vuolle vakuutti maanmittarina.

Seurattuani noin kymmenen vuoden ajan Ramppi-teatterin kesänäytelmiä en voi muuta kuin suurella kunnioituksella todeta sen ammattimaisuuden ja osaamisen valtavan kehityksen. Pääosin harrastelijavoimin toimiva Ramppi voittaa tänä päivänä monen intohimottoman ammattiteatterin esitykset. Sattumaa onnistuminen ei ole: kesän näytelmää varten on pidetty noin 80 usean tunnin mittaista harjoitusta, ja lukuharjoitukset alkoivat jo lokakuussa. Ja Ahti Jokisen ohella myös Aulis Aarniota voidaan luonnehtia jo draaman ammattilaiseksi.

Ministerit asettivat työryhmän pohtimaan yhteiskunnallista yrittäjyyttä - 29.6.2010

Työ- ja elinkeinoministeriö on asettanut elinkeinoministeri Mauri Pekkarisen ja työministeri Anni Sinnemäen päätöksellä työryhmän selvittämään yhteiskunnallisen yrittäjyyden toimintamallia toimikaudeksi 21.6.2010–31.1.2011. Työryhmän tavoitteena on laatia ehdotukset yhteiskunnallisen yrityksen toimintamallin kehittämiseksi.

Työryhmä paneutuu toimintamalliin liittyvään juridiikkaan, kuten yritysmuotoihin ja -kannustimiin. Se pohtii erityisesti toimintamallin käyttökelpoisuutta kuntien palveluiden, esimerkiksi hoito- ja hoivapalvelujen, uudistamisessa. Se käsittelee myös yhteiskunnallisen yrityksen toimintamallin roolia kansalaisjärjestöjen maksullisen palvelutoiminnan järjestämisessä. Lisäksi tarkoitus on uudistaa vajaakuntoisten ja pitkäaikaistyöttömien työllistämiseen tarkoitettua sosiaalisen yrityksen toimintamallia.

Työryhmän puheenjohtaja on työ- ja elinkeinoministeriön kansliapäällikkö Erkki Virtanen. Sen jäsenet ovat hallitusneuvos Päivi Kerminen, hallitusneuvos Elise Pekkala ja teollisuusneuvos Heikki Vesa työ- ja elinkeinoministeriöstä, johtaja Kari Ilmonen sosiaali- ja terveysministeriöstä, neuvotteleva virkamies Juha Majanen valtiovarainministeriöstä, varapuheenjohtaja Riitta Särkelä kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunnasta (oikeusministeriö), johtaja Jussi Merikallio Suomen Kuntaliitosta, osastopäällikkö Mika Pyykkö Raha-automaattiyhdistyksestä, johtaja Juha Kostiainen Sitrasta, johtaja Jukka Ahtela Elinkeinoelämän Keskusliitosta, elinkeinoasioiden päällikkö Janne Pesonen Suomen Yrittäjistä, kehittämispäällikkö Kirsi Markkanen Tehy ry:stä, toimitusjohtaja Jaana Merenmies Syfo Oy:stä sekä päällikkö Päivi Niemi-Laine JHL ry:stä. Työryhmän asiantuntija on vuorineuvos Kari Neilimo. Työryhmän pääsihteeri on kehitysjohtaja Ulla-Maija Laiho työ- ja elinkeinoministeriöstä ja sihteeri projektipäällikkö Ville Grönberg Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta.

Yhteiskunnallinen yritys on arvopohjainen liiketoimintamalli, jonka tavoitteet ovat yhteiskunnallisia ja jonka voitto investoidaan takaisin näiden tavoitteiden saavuttamiseen. Luomalla uutta, arvopohjaista yrittäjyyttä ja yhdistämällä menestyvä liiketoiminta hyvinvointipoliittisiin tavoitteisiin se voi uudistaa ja monipuolistaa julkisten palvelujen tuotantotapoja.