Kavereiden varavoimaa. Vanhoja kavereita tapaa uusissa ympyröissä. Tässä Tampereella on Sitran Kostiaisen (vas) kanssa juttusilla Reijo Määttä, Tutamen Oy:n toimitusjohtaja. Keskustelun aiheena mm. Tutamen Oy:n toimialan hankkeet, energiaystävälliset varavoimaratkaisut.

Juha Kostiainen kommentoi 16.9.2011:

Suomen Kuvalehti: Suuri Kuntasota

Terveydenhuollon ongelma ei ole nykyinen kuntarakenne, vaan monikanavainen rahoitusjärjestelmä”, sanoo Juha Kostiainen, Sitran julkishallinnon ohjelmajohtaja.
On Kelan ja kuntien rahaa, on kunnallinen terveydenhuolto, työterveyshuolto ja yksityiset lääkäriasemat. Rahoitusjärjestelmä synnyttää potilaiden siirtelyä `toisen maksajan luukulle´. Tämä jos mikä on kallista.

Tampere-Pietari -junaliikenne

Kommenttia ajankohtaiseen keskusteluun 8.7.2011:

Kaupunkiseudun elinkeinoyhtiö on selvittänyt mahdollisuutta saada Pietarin juna kulkemaan myös Tampereelle. Erinomaista, että elinkeinotoimi on lopultakin heräämässä Venäjän mahdollisuuksiin. VR ei puolestaan yllätä: se yrittää keksiä mitä erilaisimpia syitä, että uutta liiketoimintaa ei tarvitsisi aktiivisesti kehittää. Kuten tämäkin esimerkki osoittaa, rautatieliikenteen kehittämisen eräs suurimmista esteistä on kilpailun puute.
Joka tapauksessa Tampereen kaupunkiseudun kannalta suora junayhteys Pietariin avaisi monenlaisia uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Olen useammassa yhteydessä esittänyt hoiva- ja terveyspalveluitten aktiivista tarjontaa varakkaille pietarilaisille asiakkaille. Coxa, Pirkanmaan sairaanhoitopiirin Sydänkeskus ja monet muut toimijat pystyvät tarjoamaan erittäin korkeatasoisia hoitoja. Kauppiin rakenteilla oleva potilashotelli auttaa asiaa. Tavoitteena voisi olla suhteellisen pitkät hoito- ja kuntoutusjaksot, jolloin olisi tilaa kehittää myös kulttuuri- ja vapaa-ajan palveluita sekä kaupallisia palveluita. Tämä siis vain yhtenä mahdollisuutena.
Koska VR on halutun yksin ottamaan kehittämisvastuuta tai liiketoimintariskiä, ratkaisu voisi olla erillisen projektiyhtiön perustaminen operoimaan Tampere-Pietari–reitillä. Osakkaina voisivat olla VR:n ohella alueen yritykset ja kunnat sekä tietysti venäläiset. Esimerkkiä voi ottaa vaikkapa virtuaalilentoyhtiöistä. Teknisesti yhteyden Pietariin pitää olla mahdollisimman suora eli junat tulisivat Lahden kautta Riihimäelle, jonne tarvitaan ns. kolmioraide. Ehdotimme tämän rakentamisesta jo neljä vuotta sitten yhdessä Arto Satosen, Tero Jokilehdon ja Ismo Partasen kanssa. Asiaa on sittemmin valmistelu ja kustannusarvio löytyy Liikenneviraston sivuilta

Parempia liikennepalveluja vähemmällä rahalla

Juha Kostiainen 24.5.2011: Aamulehden pääkirjoitus 23.5.2011 nosti esiin Liikennerevoluutio-kehitysohjelman, joka on osa vetämääni Sitran Julkishallinnon johtamisohjelmaa. Pääkirjoituksessa viitatussa raportissa kootaan yhteen ensimmäinen vaiheen tulokset.  Keskeisimmät raportin ehdotukset ovat seuraavat:

1) poliittinen päätöksenteko kohdistuu jatkossa julkisin varoin tarjottavaan palvelutasoon, ei yksittäisiin väyläinvestointeihin,

2) määriteltyä palveltuasoa hankitaan (valtio, kunnat) pitkäkestoisin sopimuksin yrityksiltä. Yritysten ideat ja osaaminen saadaan käyttöön kun ei osteta yksittäistä toimenpidettä, vaan toimijat voivat ratkaista tarpeen eri tavoin,

3) kootaan maankäytön, asumisen, liikenteen, palveluiden ja elinkeinoelämän tarpeet yhdeksi ja kerralla tehtäväksi suunnitelmaksi, joka tehdään vuorovaikutuksessa käyttäjien eli kansalaisten ja yritysten kanssa,

4) nämä suunnitelmat tehdään vain kahdella tasolla, valtakunnan ja seutukunnnan, jolloin suunnittelujärjestelmä yksinkertaistuu ja päätöksenteko nopeutuu,

5) hyödynnetään digitaalisuuden mahdollisuudet eli rakennetaan asiat yhteen kokoava "tietotori", jossa arvioidaan suunnitelmia, jaetaan liikennetietoa, johon  kootaan käyttäjien liikkumisprofiilit reaaliaikaisen liikennetiedon saamiseksi sekä kansalaisten liikennetili.

Tässä vain keskeisimpiä ehdotuksia monien muiden ohella. Revoluutiota viedään eteenpäin yhdeksän konkreettisen kokeiluhankkeen myötä, joista mainittakoon vaikkapa Helsingin seudun tilauspohjainen joukkoliikenne, joka alkaa ensi vuonna. Kaikkiaan ehdotusten mukaisesti toimien on mahdollista saada aikaan parempia ja käyttäjälähtöisempiä palveluita vähemmällä rahalla, väheneviä kasvuhuonekaasupäästöjä sekä uutta liiketoimintaa ja uusia työpaikkoja. Nykyisellä toimintatavalla olemme todellakin suurissa vaikeuksissa.

Erja Lyytinen
Iiro Rantala
Miika Nousiainen
Kenny Wayne Shepard
Jyrki Katainen
Anna-Kaisa Ikonen

Highlights 2011

Vesisateisina joulukuun viimeisinä päivinä on hyvää aikaa luoda silmäys kuluneeseen vuoteen, varsinkin kun hiihtoharrastus ei pääse häiritsemään kirjoittamista. Päinvastoin kuin vuoden alussa, jolloin Helsinki oli hautautua lumeen. Paloheinä tulikin alkuvuoden aikana tutuksi. Lunta riitti Tampereen Kaupissakin, Teiskosta puhumattakaan, jossa mökkikausi käynnistyi pääsiäisenä toista vuotta jatkuneen puusavotan merkeissä. Ennen sitä juhlistimme Sannan kanssa 1. hääpäiväämme Tukholmassa ja taas matkailu avarsi: paikallisessa bluesklubissa törmäsimme 190-senttisiin lihaksikkaisiin minihameisiin pukeutuneisiin ”blueskissoihin”. Näitä ei näe suomalaisessa blues-scenessä…

Työrintamalla oli kiinnostavaa ja vauhdikasta. Kevään ajan työstimme 25 hengen monialaisella ryhmällä erittäin tiiviisti Liikennerevoluutiota. Työn tuloksia julkistettiin vapun alla Kulttuuritalo Korjaamolla Helsingin Töölössä loistavissa tunnelmissa. Mikä parasta ajatukset näyttäisivät etenevän laajalla rintamalla. Itse ryhmä oli aivan mahtava ja työskentelyssä oli samanlaista taikaa kuin eTampereessa aikoinaan. Repa voinee vahvistaa. Pääsin myös perehtymään hieman syvällisemmin maahanmuuttokysymykseen ja kehittelemään yhtä päättäjille suunnattua palvelua Ahmedin, Miriamin ja muutamien muiden kanssa. Erittäin opettavaista, ja kun vielä Jyrki Lehtola irvaili asiasta Iltasanomissa, uskon sen olevan hyvä.

Maahanmuuttoteemasta on luontevaa jatkaa politiikkaan ja kevään vaaleihin, jotka muuttivat kertarysäyksellä Suomen poliittista karttaa. Liityin teekkarina Kokoomukseen syksyllä 1986, jolloin ylioppilaskunnan edustajistossa ei ollut yhtään poliittista ryhmää ja markkinatalouskin alkoi vasta tulla muotiin. Sen jälkeen onkin monenlaisissa talkoissa tullut oltua mukana, joten Kataisen nousu pääministeriksi tuntui todella hienolta. Fiilistelyä aiheutti myös Niinistön ilmoitus kesäkuussa. Tamperekin sai vihdoin oman ministerin kun Jukka Gustafssonista tuli opetusministeri. Meni nimitys ansioiden mukaan. Lisäksi saatiin tamperelaisväriä valtiosihteeriksi, hyvä Anna-Kaisa! Sisäpoliittinen syksy menikin sitten kuntakeskustelun merkeissä, johon itsekin osallistuin monin tavoin.

Kesä vietettiin tiivisti mökillä; melontaa, kalastusta, halon hakkuuta ja muuta pikku puuhaa. Loman katkaisivat vain Jontun rippijuhlat, joka mopoauton ansiosta pääsi välttelemään mökkeilyä muutenkin. Wisan junailema pohjoisen kalareissu päätti loman komeasti, tulipa uitua Jäämeressäkin (+5). Lisäksi todella vaatimaton ruoanlaittotaitoni kehittyi harppauksittain, kun teimme haltuun ottamassamme kodassa väelle poroa ”paistamalla” fileet suoraan hiilloksen päällä.

Vuoden aikana julkaistiin paljon hyvää musiikkia: Kenny Wayne Shephard, Topi Sorsakoski, Erja Lyytinen, Iiro Rantala, Helge Tallqvist ym. Ulkomaisista on erikseen mainittava 1960-luvun huippubändin Booker T. & MG’sin keulahahmon Booker T. Jonesin hieno The Road to Memphis, jossa on kaikki kohdallaan. Kotimainen ykkönen on ehdottomasti Honey B. & T-Bonesin loistava Walking Witness. Siinä yhdistyvät omaperäisellä tavalla blues, soul, Bristol-soundi ja garage-punk muodostaen ehjän kokonaisuuden (meille vielä levyjä ostaville tärkeää). I Walk the Line!

Kirjallisuuden osalta nostan esiin Miika Nousiaisen Metsäjätin, joka on sekä osuva ajankuva että terävä näkökulma suomalaisuuteen, aivan kuten Nousiaisen aiemmat kirjatkin. Honey Aaltosen kirjoittama tarina Cisse Häkkisestä on pakollinen ”roadrunner-sukupolvelle” ja vuosi saatetaan loppuun Mikolta saamallani Erasmuksen Tyhmyyden ylistyksellä. Jos johtaminen kiinnostaa, voin lämpimästi suositella Heifetzin ja Linskyn jo 2002 ilmestynyttä Leadership on the Linea, joka on paras lukemani johtamiskirja.

Alkuvuosi tuo mukanaan paitsi toivottavasti tämänhetkistä paremmat hiihtokelit myös jännittävät presidentinvaalit. Mökki ei tunnetusti tule koskaan valmiiksi, nyt kun tontilta kaadetut puut on saatu liiteriin, on hyvä jatkaa sisäremontin parissa. Rouva etsii ahkerasti sopivia lentoja ja hotelleja Lontoon matkaa varten. Millainen blues-scene sieltä mahtaakaan löytyä?

 

AL 5.12.2011: On opeteltava toiminaan toisin

Maan hallituksen käynnistämä kuntarakenneuudistus on synnyttänyt monipuolisen ja osin tunteenomaisenkin keskustelun. Talouden kestävyysvajeeseen, huoltosuhteen heikkenemiseen, ilmastonmuutokseen ja seutukuntien kilpailukykyyn liittyvät haasteet on tunnistettu, mutta tarjottu resepti, suuremmat kunnat, ei itsessään ratkaise läheskään kaikkia ongelmia. Työssäkäyntialue on oikea taso yhdyskunta-, liikenne ja elinkeinopolitiikan toteuttamiseen. Maankäyttö, asuminen, liikenne, palvelurakenne ja elinkeinoelämän tarpeet on sovitettava yhteen nykyistä paremmin, kestävämmin, selvästi nopeammin ja lainvoimaisesti.

Valtaosa kuntien toiminnasta liittyy erilaisten hyvinvointipalveluiden ja niitä tukevien teknisten palveluiden järjestämiseen ja tuottamiseen. Näitä ovat esimerkiksi terveyspalvelut, vanhusten palvelut, koulutuspalvelut, päivähoito ja kulttuuripalvelut. Tutkimuksessa ei ole löytynyt automaattista yhteyttä kuntakoon ja palvelutuotannon kustannustehokkuuden välillä. Tämä on ymmärrettävää, koska kustannustehokkuuteen vaikuttavat monet tekijät kuten johtaminen, henkilökunnan osaaminen, tietojärjestelmät, toimintatavat, palvelutuotantoyksikön koko (eri asia kuin kuntakoko) ja yhdyskuntarakenne. Kuntakoon kasvaessa yksittäiset tapahtumat toki vaikuttavat vähemmän kuntatalouden tasapainoon, eli ennustettavuus ja hallittavuus paranevat.

Vaikka rakenteelliset ratkaisut tuntuvatkin intuitiivisesti houkuttelevilta, oleellista on ymmärtää, että niin nykyisissä kuin mahdollisesti tulevissa ”vahvoissa peruskunnissakin” täytyy myös toimia uudella tavalla. On kehitettävä entistä vaativimmille kansalaisille paremmin heidän tarpeitaan vastaavia palveluita, on kehitettävä entistä kustannustehokkaampia toimintatapoja, on hyödynnettävä aikaisempaa älykkäämmin tieto- ja viestintäteknologiaa ja on luotava kunnista houkuttelevampia työyhteisöjä.

Rakenteelliset uudistusten ohella tarvitaan ennen kaikkea toimintatavallisia uudistuksia. On siis toimittava toisin ja sen voivat tehdä vain kunnat ja siellä työskentelevät ihmiset itse. Haaste on suuri, koska systemaattiset prosessien ja palveluiden kehittämisen toimintamallit puuttuvat useimmista julkisen sektorin organisaatioista. Tarvitaan innovaatioita ja innovaatiojohtamista.

Mistä ja miten innovaatiot syntyvät? Kuntien näkökulmasta päälähteitä on kolme: henkilökunta, asiakkaat eli palveluiden käyttäjät sekä palvelutarjoajat. Otan käytännön esimerkkejä Sitran ja sen kumppaneiden kokeiluhankkeista kehittämistoiminnasta eri ryhmien kanssa. Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kanssa olemme kehittäneet sarkoomapotilaiden hoitoprosessia palvelumuotoilun keinoin. Työ on sisältänyt haastatteluja, yhteistä ideointia sekä hoitoketjun mallinnusta yhdessä potilaiden kanssa, tavoitteena parempi potilaskokemus ja sujuvampi hoitoketju. Kokeiluhankkeen aikana on myös havaittu, että nykyinen läpimenoaika pystytään puolittamaan ilman lisäresursseja. Miellyttävämpää ja tuottavampaa. Hanketta on johtanut ortopedi Jussi Elo, joka on vienyt visiotaan eteenpäin valtavalla innostuksella.

Hämeenlinnassa olemme kehittäneet lasten ja nuorten palveluita kahdessa kaupunginosassa yhdessä asukkaiden, järjestöjen, yritysten ja seurakunnan kanssa. Asukkaiden keskuudessa liikkuva asukasagentti tunnistaa uusia ideoita ja ideoiden esittäjät voivat kokeilla ideaansa saman tien 500 euron tai 1000 euron suuruisella rahoituksella. Näiden minipilottien avulla saadaan nopeasti selville idean kantavuus. Osa jää elämään, osa ei, mutta aikaa ja rahaa ei tuhraannu komiteatyöhön. Keskeisenä oppina on ollut, että asukasagentin persoona on ratkaisevan tärkeä. Tässä tapauksessa Mira Sillanpää on ollut hankkeen sielu.

Paras asiantuntija oman työnsä kehittämiseen on työntekijä itse. Olemme Sitrassa käynnistäneet Hollolan, Lieksan, Maskun, Punkalaitumen ja Siikajoen kanssa kokeiluhankkeen, jossa luodaan systemaattinen toimintatapa henkilöstölähtöisten työelämäinnovaatioiden kehittämiselle. Työskentely tapahtuu lattiatasolla. Jokaisessa kunnassa toteutetaan kaksi vuoden kehityskierrosta. Alussa sekä kummankin vuoden jälkeen mitataan tietyin mittarein työelämän laatua, kuntatuottavuutta sekä asiakashyötyjä.

Tampereen kaupungin kanssa Sitra on kehittämässä vanhustenhoitoa. Yhtenä keskeisenä tavoitteena uudistaa palveluiden hankintaa siten, että palveluiden tarjoajilta ostetaan vuodepaikan sijaan ”hyvää vanhuutta”. Ei siis hankita suoritteita, vaan vaikuttavuutta. Jotta voi tarjota hyvää vanhuutta, palvelutarjoaja joutuu kehittämään palvelun sisältöä käyttäjien kanssa. Näin saadaan myös palveluiden tarjoajat innovoimaan. Tämä on vain yksi osa kehitysjohtaja Kari Hakarin määrätietoisesti vetämää yhteistä hankettamme, mutta erittäin mielenkiintoinen.

Kaikkea ei kannata keksiä itse. Kollegani Sitrassa, Antti Kivelä, näki Yhdysvalloissa käydessään eräässä kauppakeskuksessa matalan kynnyksen terveydenhoitoyksikön. Hän ehdotti Ylöjärven kunnalle kokeiluhanketta. Tampereen yliopiston tekemän tutkimusosoittaa, ettäElon kauppakeskuksessa sijaitseva Terveyskioski on sekä asiakkaiden että henkilökunnan mielestä onnistunut, ja yksittäisen käynnin kustannus on huomattavasti alempi kuin kunnan muissa terveyskeskuksissa. Terveyskioski onosa kunnan itsensä tuottamaa terveydenhuoltoa, ei ulkoistettu palvelu.

Itse asiassa Terveyskioski nostaa esiinmerkittävän julkisen sektorin uudistumiskykyyn liittyvän heikkouden: vaikka Suomessa on satoja terveyskeskuksia miksei kukaan keksinyt noin yksinkertaista ja toimivaa ratkaisua? Siksi, ettei ole kannustimia, kehittämisen toimintatapoja tai rohkeaa johtajuutta. Onneksi meillä on, jussieloja, mira sillanpäitä, karihakareita ja anttikivelöitä, jotka laittavat itsensä tuleen ja vievät asioita eteenpäin. Se ei kuitenkaan pelkästään riitä, vaan lisäksi tarvitaan sellaista johtajuutta, joka luo kehittämisen toimintamallit ja kytkee systemaattiseen työhön henkilökunnan, asiakkaat ja palvelutarjoajat. Ja luo tarvittavat kannustimet. Kuntarakenne ei tätä asiaa hoida.

 

 

Vapaa-ajalla mm. Kooveen seminaarissa:

Koovee salibandy järjesti 25.11. sidosryhmilleen talousseminaarin otsikolla ”Liikettä näkyvissä  - mutta mihin suuntaan?”. Tilaisuuteen osallistui noin 70 tamperelaista elinkeinoelämän ja julkisen hallinnon vaikuttajaa. Seminaarissa tarkasteltiin eri näkökulmista Tampereen, Suomen ja Euroopan kehitystä.
Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja Matti Apunen korosti taloudellisen kasvun merkitystä ja oli huolestunut suomalaisten yritysten heikosta tuottavuuskehityksestä. Poleemisella tyylillään hän myös kannusti kotikaupunkiaan ryhtymään oikeaksi kaupungiksi puuhailun sijaan.
Maanpuolustuskorkeakoulun johtamisen professori, everstiluutnantti Aki-Mauri Huhtinen oli taloudellisen kestävyysvajeen sijaan huolestunut Suomen ja suomalaisten henkisestä kestävyysvajeesta. Onko meillä rohkeutta ja näkemystä uudistaa erityisestä turvallisuusorganisaatioiden toimintaa ja osaammeko olla oikealla tavalla konservatiiveja erilaisten muoti-ilmiöiden pyörteissä?
Sitran johtaja ja Itä-Aasian asiantuntija Teppo Turkki asemoi Eurooppaa uudelleen muotoutuvalle Aasia-vetoiselle maailmankartalle ja ennusti vakuuttavan fakta-aineiston pohjalta, että Aasia ottaa historiallisen paikkansa maailmantalouden johtava alueena. Turkin arvion mukaan suomalaisilla yrityksillä on erinomaiset mahdollisuudet hyödyntää Aasian kehitystä.
Nanso Groupin hallituksen puheenjohtaja ja Chateau Carsin Bordeaux –viinitilan isäntä Juha Berglund osoitti mitä perheyrittäjyys ja –omistajuus voi parhaimmillaan olla rakennettaessa taloudellisesti ja ekologisesti kestävää liiketoimintaa.
Seminaarin puheenjohtaja, Kooveen Juha Kostiainen totesikin, että kysymyksessä on rakkaus lajiin, aivan kuten seminaarin järjestäjilläkin.   kuvia täältä:

Juha Kostiainen kuntauudistuksesta Helsingin Sanomissa 6.10.2011:

Työssäkäyntialue sopii osaan uudistuksesta, tarvitaan myös terveydenhuollon uusi rahoitusmalli

Työssäkäyntialue on oikea suunnittelun ja toiminnan taso silloin, kun on kyse yhdyskunta- ja liikennepolitiikasta tai elinkeinopolitiikasta.

Maankäytön, asumisen, liikenteen, palvelurakenteen ja elinkeinojen sijoittumisen sitova suunnittelu auttaisi luomaan tiiviin yhdyskuntarakenteen, joka vähentäisi kasvihuonekaasupäästöjä, mahdollistaisi toimivan joukkoliikenteen, tukisi erilaisten ja omaleimaisten asuinalueiden kehittymistä sekä poistaisi epäterveen kilpailun ”hyvistä veronmaksajista”. Kuntien ei myöskään tarvitsisi kilpailla siitä, mikä kunta rakentaa yritykselle edullisimman peltihallin.

Samassa yhteydessä tulisi vähentää erilaisten kaavojen, liikennesuunnitelmien ja muiden suunnitelmien määrää. Suunnitelmat pitäisi integroida yhdeksi työssäkäyntialueen strategiaksi.

Erityisesti suuret kaupunkiseudut ovat – tahtoivat tai eivät – mukana globaalissa sijaintikilpailussa. Niille olisi olennaista, että työssäkäyntialuetta markkinoidaan kokonaisuutena. Niin tehdään nykyisinkin, mutta se vaatii sopimusjärjestelyjä ja aiheuttaa mustasukkaisuutta.

Hoivapalvelujen ja koulutuksen järjestämisessä huolena taas on se, miten suurten kuntien palvelut standardoidaan ja miten ne saadaan vastaamaan keskivertokansalaisten tarpeita.

Sitra on ehdottanut, että terveydenhuollon rahoitus- ja ohjausjärjestelmässä siirryttäisiin yksikanavaiseen rahoitukseen, jossa nykyiset rahavirrat koottaisiin yhteen paikkaan. Tämä kansallinen tilaaja-rahoittaja vastaisi terveyden- ja vanhustenhuollon palveluiden rahoittamisesta ja erikoissairaanhoidon palveluiden tilaamisesta.

Perusterveydenhoidon palveluja voisivat tarjota sekä yksityinen että julkinen sektori. Potilaalla olisi vapaus valita omalääkärinsä, ja raha seuraisi potilaan tai paremminkin asiakkaan mukana. Kilpailu perustuisi laatuun, koska hoidon hinta olisi määrätty. Valinnanvapauteen perustuva malli on käytössä useissa Ruotsin maakunnissa.

Uudistus poistaisi kokonaan kuntien vastuun terveydenhuollon järjestämisestä. Tämä helpottaisi merkittävästi kuntatalouksien tasapainottamista.